RUDIMENTAALINEN MATKANI

N.A.R.D. - 26 Rudiments

Näihin aikoihin tapahtui myös kovin "kolaus" jonka olen rudimenttisoitosta kokenut; Näin Buddy Rich muistokonsertin VHS-videon jossa soittavat Vinnie Colaiuta, Steve Gadd ja Dave Weckl. Wecklin ja Colaiutan soitettua omat aloitus-soolonsa on Gaddin vuoro; hän aloittaa rudimentaalisella soololla "Crazy Army". Kontrasti on valtava kun vertaa edellä soitettuihin sooloihin, aivan kuin "musiikki" olisi yhtäkkiä alkanut, se jäi päähän soimaan, sitä pystyi hyräilemään, en ollut koskaan aiemmin kuullut mitään vastaavaa ja tuo esitys teki minuun lähtemättömän vaikutuksen! "Mitä ihmettä tämä on???, tästä on pakko saada tietää lisää!!!". Tuohon aikaan tiedon hankkiminen ei ollut yhtä helppoa kuin se on nykyään, kaikkea ei ollut heti saatavilla internetistä, puhelimeni oli Nokia 3210 ja tietokonetta/nettiä pystyin käyttämään vain kirjastossa.

Steve Gadd - Crazy Army

Myöhemmin sain tietää että tuo "Crazy Army" ei ollut alunperin Gaddin oma teos vaan Ed Lemleyn 1930-luvulla kirjoittama "standardi". Gadd on luultavasti soittanut sitä nuorena Rochesterissa rumpuryhmässä ja teos on sieltä tarttunut matkaan hänelle loppuelämäksi. Levytettynä sen kuulee Chuck Mangionen kappaleessa "The Legend Of The One-Eyed Sailor" vuodelta 1972, Gadd soittaa teoksen aina rakenteella A-A-B-B, Lemleyn alkuperäisessä on neljä osaa (A-A-B-B-A2-A2-B2-B2).

Vasemmalla transkriptio Gaddin Versiosta ja oikealla Lemleyn alkuperäinen

Opiskelun edetessä tutkimme musiikin ja settisoiton ohella rudimentteja ja niiden sovelluksia. Opettelin tuolloin myös rudimentaaliset "standardi"-kappaleet (The Three Camps, Hell On Wabash, Connecticut Halftime, Downfall Of Paris, Old Dan Tucker, Grandfathers Clock, The General). Nuotit oli Burns Mooren kirjasta 'The Art Of Drumming' ja osassa oli Pirkanmaan musiikkiopiston leima, joten nekin oli Ristolta 80-luvulla saatua materiaalia. Eräs lämmittelyharjoitus on jäänyt erityisesti mieleen, tässä Riston omakätisesti kirjoittamana;

Risto Skrikberg Warm Up

Ensimmäinen hankkimani kirja rudimenttisoitosta oli Charley Wilcoxonin - 'All-American Drummer - 150 Rudimental Solos." Kirjan materiaalin avulla opin nitomaan yksittäisiä rudimentteja yhteen, musikaalisiksi fraaseiksi ja lyhyiksi kappaleiksi. Kehitin itselleni myös metodin jolla harjoittelin primavista-lukemista; Jokaisen uuden soolon kohdalla ensin testi, eli suoraan "shokkihoitona" marssitempossa (n.116-120) primavistana läpi, sen jälkeen arvio onnistumisprosentista ja tämän jälkeen tutkimus siitä miksi lopputulos oli sellainen kuin se milloinkin oli. Primavista-harjoituksen jälkeen harjoittelin jokaisen soolon huolellisesti.

Ennen musiikkiopiston alkamista harjoittelin pari vuotta itsekseni ja suurimpia sankareitani olivat Ian Paice ja John Bonham. Tekniset taitoni koostuivat siis pääasiassa heiltä opituista aineksista, eli lähinnä single- ja tuplalyönneistä sekä niiden yksinkertaisista yhdistelmistä. Paicen ja Bonhamin kautta löysin myös Buddy Richin. Buddy Richin sanavarasto olikin sitten jo huomattavasti monipuolisempaa ja tekninen taso aivan omaa luokkaansa. Buddyn Single Stroke Roll on edelleen todella vaikuttava:

Buddy Rich - Single Stroke Roll Section

Karin suosituksesta tutustuin esim. Steve Gaddin, Vinnie Colaiutan ja Jeff Porcaron soittoon. Satojen levyjen, transkriptioiden ja harjoitustuntien seurauksena jokainen edellä mainituista sai aikaan lähtemättömän vaikutuksen omiin tekemisiini. Rudimenttien tuntemisen kautta aloin "kuulla" ihailemieni rumpaleiden soittoa ihan eri tavalla. Tuntui ihmeelliseltä "ymmärtää" mitä kaikki nuo mestarit tekevät, se mikä oli ennen kuulostanut täydelliseltä mahdottomuudelta, aukesikin nyt tuttuina sanoina, fraaseina ja niiden orkestraatioina rummustolle.

Vasemmalla Steve Gadd ja oikealla Jeff Porcaro

Jeff Porcaron "Cowbell Cadence"

Vinnie Colaiuta with Marching Drum

Musiikkiopiston jälkeen aloitin armeijan Lahdessa Varusmiessoittokunnassa.

Pääsykokeessa soitin 'The General'-standardin. En tiedä ketkä raadissa silloin istuivat mutta muistan seuraavan kysymyksen; "Oletko Risto Skrikbergin oppilas, vasen kätesi näyttää aivan samalta?" Vastasin; "En, olen hänen oppilaansa oppilas."

Ennakko-odotukseni oli valtavat, ajattelin; "Jess, vihdoinkin pääsen soittamaan oikeaa marssirumpua ja tekemään tätä rudimenttisoittoa oikein kunnolla jne…"

Kun rumpuryhmän työt sitten peruskoulutuksen jälkeen käynnistyivät, olin suorastaan järkyttynyt; Täällähän ei tiedetä rudimentaalisuudesta YHTÄÄN MITÄÄN!!! (Ymmärsin kuitenkin että alokkaan ei kannata tätä välttämättä ottaa puheeksi…) Kun rumpuryhmän ensimmäinen kokoontuminen oli, aloitimme yhdessä kysymyksellä; "Tietääkös joku tästä hommasta jotain?" Ja siitä sitten vaan… Minut valittiin ryhmän äänenjohtajaksi ja käytin kaiken siihen asti keräämäni tiedon rumpuryhmän soiton edistämiseen. Työmme oli kuitenkin hyvin kollektiivista ja jokainen antoi oman panoksensa kokonaisuuteen.

Tuohon aikaan puolustusvoimissa ei ollut tehtävään erikoistunutta rumpukouluttajaa. Käytäntö oli, että asiat tehdään "niin kuin ne on aina tähänkin asti tehty."

Henry "Henkka" Perälä ohjasi rumpuryhmäämme lähinnä (omien sanojensa mukaan) "mehunsekoittajan" -roolissa. Tosiasiassa Henkka opetti meille kaikki käytännöt sekä antoi arvokkaita ohjeita ryhmän ulkoisen olemuksen ja ammattimaisen toiminnan terävöittämiseksi. Olen myöhemmin ymmärtänyt että taiteellisen vapauden antaminen ryhmälle oli hyvä asia, lopputuloksena on aina erilainen ja kulloisenkin "vuosikerran" näköinen/kuuloinen ryhmä. Henkan rakentava palaute vei meitä eteenpäin ja lisäksi hänellä on uskomaton kyky luoda hyvää yhteishenkeä. Henkka on todennäköisesti maailman paras kuviomarssikouluttaja ja hänen ohjauksessaan/johdossaan sen taiteenlajin tekeminen oli todella turvallista ja helppoa.

PVVMSK Drumline 2007

PVVMSK Drumline 2007 Solo

Armeijan jälkeen jatkoin tiedon etsimistä. Harjoittelin valtavia määriä ja hankin lähes kaiken mahdollisen kirjallisuuden rudimentaalisuudesta. Hankin myös ensimmäisen kannettavan tietokoneen ja internetin kautta löytyi paljon uutta tutkittavaa.

Eräs kanava tarvitsee erillisen mainintansa, noihin aikoihin Rick Beckham ylläpiti 'Rudimental Drumming' - sivustoa joka oli valtava aarreaitta rudimentaalisuudesta; kuvia, videoita, nuotteja, harjoituksia, tietoa rumpaleista, eli kaikkea mahdollista. Sivustolla oli harvinaisia audioita esim. 60-luvulla äänitetty 'Stamina' Mitch Markovichin itsensä soittamana, sekä Ken Mazurin 'Lazer Beam' ja Wildfire.

Sieltä löytyi myös seuraavat videot, näiden myötä sain esimerkin ääripäästä mihin ihmisen on teknisesti mahdollista kyetä yksittäisten rudimenttien kohdalla;

Ken Mazur - Double Stroke Roll

Ken Mazur - Flam Paradiddle

Sivuston kautta tulin tietoiseksi myös Ken Mazurista ja hänen työstään, sekä kahdesta hänen kirjoittamastaan kirjasta;

-The Technique & Mechanics Of Competitive Rudimental Snare Drumming (1978)

-The Basic Technique Of Rudimental Drumming (1979)

Tietenkin halusin hankkia nuo kirjat itselleni hinnalla millä hyvänsä mutta harmikseni painokset olivat loppu. Useita vuosia myöhemmin vihdoinkin tärppäsi, Ken oli tehnyt uusia painoksia ja Rick Beckhamin kautta sain vihdoinkin tilattua ne itselleni. Kenin kirjat ovat kattavin, järjestelmällisin ja ylivoimaisesti paras kokonaisuus rudimentaalisen rummunsoiton tekniikasta mitä olen koskaan nähnyt.

(Kun myöhemmin teimme Kenin kanssa yhteistyötä ja käsittelimme näihin kirjoihin liittyviä asioita, hän kertoi;

"Niissä kirjoissa on kaikki se mitä Jay Tuomey minulle opetti.")

Ken Mazurin Kirjat

Pikkuhiljaa myös tietoisuuteni ohjelmistosta laajeni, vuosien varrella tilasin ja harjoittelin kirjoja sekä irtoteoksia mm. seuraavilta tekijöiltä; NARD, Charlie Wilcoxon, George Lawrence Stone, Joe Morello, Gary Chaffee, J Burns Moore, Tommy Igoe, Alan Dawson, John S. Pratt, Mitchell Peters, William Schinstine, Scott Johnson, Alan Abel, Arthur Cappio, Mitch Markovich ja Marty Hurley.

Loppuvuodesta 2014 Henry Perälä oli minuun yhteydessä ja kertoi suunnitelmastaan järjestää soittokunnan reservissä oleville rumpaleille tapaaminen ja perustaa rumpuryhmä. Muistan hänen puhuneen tästä ideasta jo vuonna 2007. Suostuin heti. 2015 tapaaminen saatiin toteutettua ja siellä perustettiin Leijona-Rumpuryhmä, minut valittiin ryhmän äänenjohtajaksi. Paikalla oli myös puolustusvoimien uusi rumpukouluttaja Tomi Kauppila. Tomi on merkittävin yksittäinen henkilö liittyen puolustusvoimien lyömäsoitinkoulutuksen kokonaisvaltaiseen uudistukseen. Tomin mukana taloon tuli rudimentaalisuus, yhteinen tyyli ja yhdenmukainen tekniikka. Tomi tekee arvokasta työtä ohjatessaan jokaisen uuden vuosikerran nuorisoa rudimentaalisuuden maailmaan. Tomin tavoitteena on ollut myös rumpuryhmäkulttuurin luominen Suomeen. Tämänhetkisen tilanteen tuntien hän on onnistunut siinä erinomaisesti, ja työhän toki jatkuu koko ajan. Tomi on uskomattoman rohkea verkostoituja ja hän on luonut arvokkaita kontakteja ympäri maailmaa.

Tämä edellämainittu tapahtuma oli myös itselleni todella merkittävä; Tapasimme Risto Skrikbergin kanssa ensimmäistä kertaa. Risto oli pitämässä meille koko päivän mittaisen mestarikurssin. Esittelin itseni ja kerroin olevani Karin entinen oppilas. Risto vastasi: "On erittäin nautinnollista nähdä tuon tasoista rudimentaalisuutta jo kolmannessa polvessa, olette tehneet Vällyn kanssa hyvää työtä." Tätä seurasi myöhemmin samana vuonna elämäni paras rumputunti Riston luona; Sain erityistä teknistä ohjausta, opin hitauden merkityksen, ymmärrykseni siitä mitä laatu on ja kuinka harjoitella asianmukaisesti muuttuivat täysin, itse asiassa, tuona päivänä koko elämäni muuttui. Tuntui kuin Risto olisi loksauttanut kaikki puuttuvat palaset paikoilleen.Myöhemmin olemme tehneet Riston kanssa paljon yhteistyötä ja hän on aina ollut korvaamattomana apuna kaikissa ongelmatilanteissa. Riston mestarillinen työ rudimentaalisen rummunsoiton parissa tunnetaan ympäri maailmaa ja hän onkin ollut tärkeänä linkkinä monelle kontaktien luomisessa. Risto on alun perin tuonut ja saanut juurrutettua koko tämän taidemuodon Suomeen ja hän on kuin isoisä kaikille meille. En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle tuon neljätuntisen oppitunnin päätteeksi; Olin lähdössä ja ovella kysyin: "Paljonkos olen velkaa?" Risto vastasi: "Et mitään, hyvä henki on paljon ainetta tärkeämpää, harjoittele!"

w / Risto Skrikberg

Vuonna 2016 valmistelin ensimmäisiä julkaisuja, oli luontevaa aloittaa Robin Engelmanin 'Clean it Up Please…! - soololla koska olin sitä Riston ohjauksella työstänyt edellisenä vuonna. Sain Ristolta Robinin käsinkijoittaman alkuperäisen nuotin joka on hieman erilainen kun NEXUS-lyömäsoitinyhtyeen julkaisemassa Snare-Porfoliossa.

Toinen tärkeä teos oli Mark Reillyn 'Drachten Elisabeth'. Sain vuoden 2015 lopulla kuulla että Mark oli tulossa Suomeen pitämään mestarikurssia 2016, Mark oli tuohon aikaan Yhdysvaltojen Old Guard - rumpuryhmän johtaja. Etsiessäni Markista tietoa törmäsin tähän sooloteokseen, siitä tuli välittömästi yksi suosikeistani ja tilasin itselleni nuotin. Tämän soolon harjoitusperiodi oli tietynlainen koe; halusin testata täysin uuden teoksen opettelemiseen Riston ohjeita ja harjoitusmenetelmiä, eli todistaa itselleni niiden toimivuuden. Koe onnistui ja menetelmä toimii. Oman versioni jälkeen myös monet ystävistäni innostuivat Markin teoksesta, Tomi, Kari, Risto ja monet muut harjoittelivat sen omaan ohjelmistoonsa. Saman vuoden syksyllä Mark tuli pitämään loistavan mestarikurssin. Ollessamme tauolla ja jutellessamme porukalla niitä näitä, Jari Kantonen sanoi Markille; "Teemu on soittanut sinun sooloasi ja olisi hienoa jos soittaisitte sen yhdessä" Mark vastasi; "Niinkö, no haluatko että soitetaan saman tien?" Totta kai, mikäpäs siinä!!! Soitettuamme teoksen Mark sanoi; "Olen soittanut tämän muutaman henkilön kanssa aikaisemmin ja tämä oli ehdottomasti paras tähänastisista, ja vieläpä kylmillä käsillä!" Minulle tämä oli upea kokemus ja olin todella otettu Markin kommentista. Myöhemmin samana päivänä soitimme teoksen vielä kolmestaan Tomin ja Markin kanssa ja siitä versiosta on olemassa videokin.

Drumming w / Mark Reilly

Tuon vierailun aikana Mark myös teki N.A.R.D. (National Association of Rudimental Drummers) kokeen Tomille (Tomi voi itse kertoa tapahtumasta tarkemmin) eli tenttasi rudimentit ja standardit. Lopputuloksena Tomista tuli ensimmäinen suomalainen NARD:in jäsen. Risto oli tietenkin videoinut 26 rudimenttia ja standardit (Riston Youtube kanavalta löytyy nämä ja paljon muuta!) ja näin olikin luontevaa että Tomi haki Ristolle jäsenyyden, hienoa on myös se seikka että entinen oppilas vahvisti opettajansa jäsenyyden. Alkuvuodesta 2017 valmistelin itsekin vaadittavan videopaketin ja minusta tuli kolmas suomalainen jäsen. Seuraavaksi urakan tekivät Oskari Auramo ja Ville Koppanen. 21.10.2018 Tomi kutsui edellä mainitun porukan koolle Riston luokse, hänellä oli ideana perustaa yhdistykseen Suomen alajaosto, Tomi oli aiemmin saanut sovittua tarvittavat asiat kuntoon Mark Beecherin kanssa, joka on Yhdysvaltojen NARD:in puheenjohtaja. Tuona päivänä NARD-Finland perustettiin, yhdistyksen ensimmäinen kansainvälinen alajaosto siis. Saman vuoden marraskuussa ensimmäiseksi NARD-Finlandin aikaiseksi jäseneksi hyväksyttiin Kari Välimäki, joka oli saanut rudimentit ja standardit hyväksytysti videoitua. Jälleen tapahtui sama kuin Tomin ja Riston kohdalla, oli hienoa vahvistaa oman entisen opettajani jäsenyys. Tämän jälkeen uusia jäseniä on tullut tasaiseen tahtiin ja yhdistys on voimissaan.

National Association Of Rudimental Drummers

NARD-Finland perustajajäsenet

Palaan tarinassa vuoteen 2017. Alkuvuodesta päätin toteuttaa Mitch Markovichin kuuluisan 'Rudimental Series' sarjan. Sarjan sooloja olin harjoitellut jo vuoden 2016 alusta. Duetot harjoittelimme Karin kanssa ja kvartettoihin mukaan tulivat Ville Koppanen ja maamme ylivoimaisesti paras marssibassorummun soittaja Paulo Poverini. Kokonaisuudessaan saimme sarjan valmiiksi loppuvuodesta 2019. (Pari vuotta myöhemmin minulla oli tunnin mittainen palaveri etäyhteydellä Mitchin kanssa mutta ei siitä sen enempää.)

Julkaisusuunnitelmiini kuului myös Ken Mazurin perustekniikkakirjan kaksitoista etydiä, tai 'performancea' joiksi ne on nimetty. Niistä ei ollut ainuttakaan tallennusta nähtävillä ja siksi ne oli saatava tehtyä. Toteutin tallennuksen 2018. Suureksi yllätyksekseni Risto oli lähettänyt kyseiset videot Kenille ja pyytänyt kommenttia. Ken vastasi pitkällä palautteella. Tästä alkoi yhteistyöni Kenin kanssa. Kirjoitin hänelle pitkän sähköpostin jossa kiitin palautteesta, kerroin kuinka olin harjoitellut hänen kirjojaan ja liitin mukaan myös paljon kysymyksiä. Kaikkiin sain kattavan vastauksen. Tuohon aikaan olin jo aloittanut Marty Hurleyn erittäin haastavien "Phantom"-soolojen harjoittelun (Julkaisun sain tehtyä 2019), tiesin että Marty on yksi Kenin entisistä opettajista joten pyysin josko Ken voisi katsoa suoritukseni ja kertoa kommenttinsa, hän vastasi; "Toki, lataa ne youtubeen ja vilkaistaan niitä!" Kun ensimmäinen palaute tuli, olin suorastaan järkyttynyt, se oli kaksi sivua pitkä ja sisälsi kaikki mahdolliset yksityiskohdat toteutuksesta, ja ohjeita siitä mitä pitäisi tehdä jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Ja jokaisesta neljästä soolosta sain vastaavan paketin. En voinut käsittää kuinka joku voi nähdä toisen soitosta kaikki nuo asiat. En ollut koskaan aiemmin saanut keneltäkään yhtä tarkkoja ja rehellisiä kommentteja soitostani. Äärimmäisen opettavaista ja motivoivaa. Jatkoimme tästä eteenpäin tällä "etäopiskelu" menetelmällä, minä lähetin videon ja sain palautteen, esitin myös paljon kysymyksiä ja sain tietoa oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Olin halukas maksamaan Kenille tästä opiskelusta koska hän kuitenkin käytti paljon aikaansa kaikkeen tähän, kun ehdotin asiaa, hän vastasi; "Tässä hommassa ei ole kyse taaloista!"

Loppuvuodesta 2018 Oskari Auramo otti minuun yhteyttä ja kertoi että Kaartin soittokuntaan oltiin myös perustamassa rumpuryhmää ja että tulisinko mukaan, suostuin välittömästi ja keväällä 2019 työt sitten käynnistyivät. Tähän asti olin toiminut Leijona-rumpuryhmän äänenjohtajana ja viiden vuoden jälkeen tuntui luontevalta siirtyä uuteen ympäristöön, olimme Leijonissa saaneet jo paljon aikaiseksi ja noihin vuosiin mahtui paljon hienoja esiintymisiä ja ikimuistoisia kokemuksia.

"Kuramarssi"

vrt. Porilaisten marssi

Vuonna 2020 aloitin ensimmäisen henkilökohtaisen sooloteokseni säveltämisen. Olin tähän asti sovittanut ja säveltänyt paljon teoksia rumpuryhmälle, kuitenkin aina "tilaustyömäisesti" eli lähinnä joitain tiettyjä tilaisuuksia ja tapahtumia varten. Ensimmäisen sooloteokseni lähtöajatus oli 'kokoelma rudimentaalisia ajatuksia matkani varrelta' ja se sai nimekseen REFLECTIONS. Ken toimi työn ohjaajana. Sävellystyön ja harjoittelun edetessä lähetin hänelle kolme luonnosversiota arvioitavaksi. Jokaisella kerralla sain kattavan palautteen ja ohjepaketin toteutuksesta ja sävellysteknisistä asioista. Ken oli ammatiltaan arkkitehti ja teki myös taidetta, joten kysyin häneltä haluaisiko hän tehdä kansikuvan teokseni nuottijulkaisuun, ja onnekseni hän suostui, lopputuloksesta tuli upea! Teos valmistui 2021 ja omistin sen tärkeimmille ohjaajilleni, Karille, Ristolle ja Kenille.

REFLECTIONS Kansitaide (Ken Mazur)

Tämän jälkeen olen jatkanut sävellystyötäni kasvavassa määrin, opetus- ja muusikontyöni ohella. Teoksissani olen käsitellyt itselleni tärkeitä ja inspiroivia aiheita.

Laadukasta rumpuryhmätyötä teemme edelleen Kaartin soittokunnassa. Ryhmän äänenjohtajana toimiminen on ollut innostavaa ja opettavaista aikaa. Kollegani rumpuryhmässä ovat hienoja ihmisiä ja todella kovia soittajia, kaikkien motivaatio on erinomainen ja työskentely-ympäristömme ammattimainen. Meille on kehittynyt hyvin toimiva kollektiivinen tapa työskennellä, jossa jokainen saa tasaisesti vastuuta ja pääsee kehittymään. Jäsenten erilaiset persoonallisuudet tuovat toimintaan vivahderikkautta ja erilaisia näkökulmia. Esiintymisemme vuosien varrella ovat olleet monipuolisia ja ikimuistettavia, Suomessa ja ulkomailla.

Rumpuryhmä on kokoonpanona ainutlaatuinen, kuusi rumpalia samassa "bändissä"!

Tasavallan Presidentin edustusorkesterin, Kaartin Soittokunnan Rumpuryhmä

Kaartin Soittokunnan Rumpuryhmä - Rummutar 

Elämme vuotta 2024 ja matka jatkuu, olen yhä innoissani!

Työtäni ohjaa edelleen vahva sisäinen motivaatio ja syvä rakkaus musiikkiin.