ESIKUVAT & SUOSITUKSET
Musiikillisia innostajia ja esikuvia on vuosien varrelle mahtunut valtava määrä, kotimaisia ja ulkomaisia, rumpaleita ja ei-rumpaleita. Seuraavassa esittelen muutamia tärkeimpiä rumpaleita joilla on ollut suurin vaikutus omiin tekemisiini ja jotka ovat pysyneet koko soittourani ajan "matkassa mukana".
Anssi Nykänen on yksi syy siihen että ylipäätään aloitin rumpujen soittamisen. Anssin muusikon ura on yksi kaikkein kunnioitettavimmista, sessiomuusikkona n.6000 levytettyä kappaletta on huikea määrä. Jokainen suomalainen kuulee todennäköisesti päivittäin Anssin soittamia hittikappaleita. Muistan kiinnostuneena katsoneeni Anssin soittoa televisiosta jo paljon ennen kun aloin itse soittamaan, Anssia näki tietenkin 90-luvulla paljon televisiossa, Kummeleista lähtien…
Televisioon liittyen, tähän väliin on pakko mainita yhtenä alkuaikojen innostajana myös ohjelma nimeltä 'Bumtsibum' jossa rumpuja soitti Jartsa Karvonen, tallensin jaksoja VHS kasetille josta sitten kelasin kohtia joissa näkyy Jartsan soittoa, jokin hieno komppi tai filli tms… ja tietenkin oli kiinnostavaa nähdä mitkä rummut ja symbaalit oli käytössä. Sama asia tapahtui 'Tuttu Juttu' ohjelman kohdalla, siinä rumpalina oli Tommi Rautiainen.
Anssin soittoa kävin myöhemmin katsomassa myös paljon keikoilla, joista mieleenpainuvimpia olivat mm. Nylonbeat, Marzi Nyman, Crazy World plays Led Zeppelin, Husband plays Pekka Pohjola (Jota Pekka oli itsekin katsomassa poikiensa kanssa, juuri ennen kuolemaansa!). Anssin mestarikurssi metropolialla oli yksi parhaista joissa olen ollut, tärkeää perusasiaa rumpalin käytännön työstä.
Suosituksia;
Pekka Pohjola - Heavy Jazz
Husband - Husband
Marzi Nyman - Marzi
Ninni Poijärvi - Viideltä
Anssin masterclass metropolialla
Ensimmäisiä ulkomaisia sankareitani olivat suurten Rock-bändien rumpalit; Deep Purplen Ian Paice ja Led Zeppelinin John Bonham.
Ensikosketukseni Deep Purpleen ja Ian Paiceen on kirjastosta lainaamani VHS-Video; 'Come Hell Or High Water', innostuin siitä niin paljon että lainasin sen heti kahteen kertaan peräkkäin. Tuolta videolta löytyvä rumpusoolo kappaleessa 'Lazy', on yksi parhaita Paicelta mitä tiedän. Toivoin joululahjaksi Ianin videota "Not For The Pros", mutta en koskaan saanut sitä, eihän sitä silloin mistään Suomeen voinut tilata. Myöhemmin, vasta aikuisiällä sain sen hankittua. Lopullisesti "ympyrä sulkeutui" kun pääsin tapaamaan sankariani klinikan yhteydessä, kätellessämme kiitin musiikista ja inspiraatiosta sekä pyysin nimikirjoituksen tuon kyseisen videon kanteen.
Suosituksia;
Deep Purple - Koko tuotanto
Video;
Come Hell Or Hign Water 1993
Kirja;
Deep Purplen Tarina (Dave Thompson)
Ian Paice Drum Solo
Ianin klinikka
Vielä kovempaa kolahti Led Zeppelin ja John Bonham. Minkään muun bändin tuotantoa en treenannut yhtä paljon. Bonhamin soitto teki minuun todella suuren vaikutuksen! On edelleenkin ihmeellistä kuinka joku on voinut sen ikäisenä ja siihen aikaan soittaa niin hienosti ja niin uskomattomalla saundilla. Kakkoslevyllä oleva 'Moby Dick'-rumpusoolo on yksi ensimmäisiä joita olen ikinä kuullut, ja vieläpä radiosta; Radio-Mafian 'Metalliliitto'-ohjelmassa, jossa sillä kertaa laitettiin rock-rumpusooloja "paremmuusjärjestykseen"!
Suosituksia;
Led Zeppelin - Koko Tuotanto
Video;
The Song Remains The Same
How The West Was Won
Kirja;
Jumalten Vasara - Saaga Led Zeppelinistä (Stephen Davis)
John Bonham - A Thunder Of Drums (Chris Welch & Jeff Nicholls)
John Bonham 1948-1980
Buddy Richin löysin etsiessäni tietoa siitä miksi Paice ja Bonham soittavat niin kuin soittavat. Jälleen sama efekti, en ollut koskaan kuullut tai nähnyt mitään vastaavaa. Buddyn energia on täysin käsittämätön ja tekniikka ihan omaa luokkaansa, kokonaisvaltaisen musikaalista Big Band - työskentelyä unohtamatta!
Suosituksia;
Buddy Rich Big Band - Koko Tuotanto
Video;
At The Top 1973, Copenhagen 1978, Montreal 1982, Berlin 1984, Lost Tapes 1985
Kirja;
Traps - The Drum Wonder: The Life Of Buddy Rich (Mel Torme)
Buddy Rich 1917-1987
Buddy Rich - West Side Story drum Solo
Buddy Rich - Channel One Suite Drum Solo
Kun opiskelu musiikkiopistossa alkoi, mukaan tulivat Kari Välimäen suosituksesta erittäin vahvasti Steve Gadd, Vinnie Colaiuta ja Jeff Porcaro. Lähdin useasti rumputunnilta mukanani valtava kasa CD-levyja joita Karilta lainasin ja sitten myöhemmin hankin itselleni ne mitkä vaikuttivat kiinnostavimmilta.
Steve Gaddin soitossa ihailen hänen syvää grooveaan sekä rudimentaalista soittotapaansa. DVD:t Sn Session ja Up Close tutkittiin todella tarkkaan. Gaddin olen nähnyt useasti livenä, mm. Eric Clapton, Randy Crawford, Gaddin oma bändi. Yksi kohokohdistani tapahtui vuonna 2016, jolloin pääsin tapaamaan mestaria pikaisesti. Gaddin bändi oli esiintymässä Koko-Jazz klubilla. Kiitin musiikista ja kerroin että hän on suurimpia sankareitani, lisäksi pyysin nimikirjoituksen ensimmäiseen pieneen harjoitusalustaani ja kysyin voitaisiinko ottaa kuva.
Suosituksia;
Chick Corea - Leprechaun, Friends, Three Quarters
Al Di Meola - Casino, Electric Rendezvous
Lee Ritenour - Captains Journey
Simon & Garfunkel - The Concert In Central Park
Stuff - Stuff, More Stuff
Michel Petrucciani - Live In Stuttgart
Eric Clapton - One More Car, One More Rider
The Gadd Gang, The Gaddabouts, Steve Gadd Band, & Friends
Video;
Up Close
In Session
Master Series/Clinic
Steve Gadd
Vinnie Colaiuta on rumpali jonka soitosta olen tehnyt ylivoimaisesti eniten transkriptioita. Vinnien sanavarasto on ehtymätön ja hänen "hetkessä soittamisen"- taitonsa on täysin omaa luokkaansa. Vinnie on myös uskomaton "kameleontti" eli erilaisten musiikin tyylilajien taitaja; Jazz, Rock, Fuusio, Latin, Pop, Metal, jne… kaikki lähtee luontevasti 100% tyylitajulla. Vinnien kautta löysin myös hänen Berkleen aikaisen opettajansa, Gary Chaffeen loistavan kirjasarjan 'PATTERNS' jota voin lämpimästi suositella kaikille! Myös Vinnien olen nähnyt keikoilla useasti, esim. Stingin ja Herbie Hancockin kanssa. Stingin esiintyminen "Ten Summoners Tales"-kokoonpanolla Budabestissä on jäänyt erityisesti mieleen, samoin ensimmäinen kerta Hancockin kanssa Berliinissä 2006. Tuolloin emme yrityksistä huolimatta päässeet tapaamaan Vinnietä, mutta Herbien tapasimme; Odottelimme keikan jälkeen konserttisalin ulkopuolella jos Vinnie sattuisi paikalle. Musta mersu tuli kohdallemme, pysähtyi, ja pelkääjänpuolen etuikkuna avautui, se oli Hancock. Kaverini ensimmäinen kysymys oli; "Hi Herbie, where is Vinnie??" Herbie kertoi että ikävä kyllä Vinnie ehti jo lähteä hotellille. No kuitenkin, pyysimme maestrolta signeeraukset lippuihimme.
Suosituksia;
Gino Vannelli - Nightwalker
Karizma - Document
Allan Holdsworth - Secrets
Jing Chi - Jing Chi
Frank Zappa - Joe's Garage
Nik Kershaw - The Works
Joni Mitchell - Wild Things Run Fast
Sting - Ten Summoners Tales
Five Peace Band - Five Peace Band Live
Vinnie Colaiuta - Vinnie Colaiuta
Video;
Chick Corea - Live From Blue Note Tokyo
Sting - Summoners Travels
Jeff Beck - Ronnie Scotts Live
Joni Mitchell - Wild Things Run Fast Live
Herbie Hancock - Live 2008
Vinnie Colaiuta w / Sting
Herbie Hancock Concert
Jeff Porcaro on vaikuttanut omaan beat-soittooni todella paljon, ei ole Jeffin beatin voittanutta. Seuraava Jeffin vinkki on jäänyt erityisesti mieleeni johon kiteytyy upeasti Jeffin ajatusmaailmaa;
"Try not to think too much because your playing starts to sound like thinking. It's funny; I've seen some guys get hung up thinking too much about the music. People should be more honest with themselves. People need to relax and have fun. When you get your first studio call, you'd better not play any of the crap you've been rehearsing or reading out of books. You'd better play time. Period! Really good time. And make it tasty. And have dynamics, listen to the song's lyrics, and be there as a timekeeper.
If someone calls on you to pull a trick or two out of your hat, then cool. But basically, that producer, that engineer, that arranger, or that singer, they aren't drummers. They're not going, 'Wow man, dig how cool that cat's playing.' They're saying, 'Dig how cool that groove is.' They only know the groove and time. They don't know that you have a nice wrist or you're doing nice things with your fingers and stuff like that."
Jeff ehti tehdä valtavan uran sessiomuusikkona ennen varhaista poismenoaan.
Suosituksia;
Toto - Jeffin aikainen tuotanto 1978-1992
Steely Dan - Katy Lied
Boz Scaggs - Silk Degrees, Down Two Then Left, Middle Man, Look What You've Done To Me, Other Roads
Larry Carlton - Larry Carlton, Sleepwalk, Friends
David Gilmour - About Face
Bruce Springsteen - Human Touch
Donald Fagen - The Nightfly
Video;
Instructional Video
MI - Clinic
Toto - Live at Paris, Live at Montreaux
Jeff Porcaro 1954-1992
Gary Chester on rumpali joka JOKAISEN rumpalin kuuluisi tietää, mutta harva tietää. Gary oli sessiomuusikko New Yorkissa, 1950-luvun lopulta 1970-luvun alkupuolelle, hänen discografiansa ja hittilevytysten määrä on loputon. Muusikonuransa jälkeen Gary opetti vuoteen 1987, eli kuolemaansa saakka. Garyn kirja - 'The New Breed' on mielestäni paras settirumpalille koskaan kirjoitettu kirja, mikään kirja ei ole niin lähellä rumpalin käytännön työtä kuin se. Lisäksi kirjaa ei voi koskaan "soittaa läpi" vaan kun Garyn menetelmän oivaltaa, kirjan avulla voi harjoitella mitä tahansa. Vuonna 2020 suomensin molemmat Garyn kirjat ja samalla mieleeni juolahti kirjoittaa sähköpostia hänen tyttärelleen Katrina Chesterille. Kerroin viestissäni että Garyn kirja on laajalti käytössä maassamme, sekä omasta työstäni sen parissa. Katrina vastasi ja kertoi että he ovat parhaillaan tekemässä dokumenttia Garyn elämästä ja urasta, uskomattominta oli se että hän kysyi voisivatko he haastatella minua tulevaan dokumenttiin. Keksin että olisi hienoa yhdistää sukupolvia tätä varten ja ehdotin että jäljittäisin hieman kirjan "reittiä" Suomeen. Minä ostin tuon kirjan heti ensimmäisen rumputuntini jälkeen Karin "käskystä" joten ensin yhteys siis Kariin. Kari oli löytänyt kirjan oman opettajansa Kepa Kettusen ohjauksessa. Ja Kepa taas oli saanut vihiä kirjasta jo 1980-luvun lopulla, todennnäköisesti 'Modern Drummer' -lehdestä ja muutamien mutkien kautta saanut sen lopulta hankittua. Ja välikommenttina tässä kohtaa se että Kepa on tietenkin yksi tärkeimpiä suomalaisia esikuviani ja suurimpia sankareitani! Kun aikataulut oli saatu sovittua, olimme kaikki kolme polvea pari tuntia tarinoimassa etäyhteydellä Katrinan ja Garyn entisen oppilaan, Tony Cruzin kanssa. Toivottavasti dokumentti jonain päivänä ilmestyy ja haastattelustamme olisi siihen jotain sisällytetty! Oli uskomatonta kuulla Katrinalta keitä kaikkia dokumenttia varten oli haastateltu, maailman tunnetuimpia artisteja, tuottajia ja muusikoita joiden kanssa Gary oli työskennellyt sekä tietenkin myös rumpaleita ja Garyn entisiä oppilaita.
Gary Chester 1924-1987
Kepa, Kari ja Minä
Hal Blaine teki samaa työtä Los Angelesissa kun Gary New Yorkissa, discografia ja hittien määrä on loputon. Hal ja Gary ovat molemmat sellaisia rumpaleita että tässä maailmassa on lähes mahdotonta elää päivääkään kuulematta heidän soittoaan. Vahva suositus Halin kirjalle; Hal Blaine And The Wrecking Crew.
Hal Blaine 1929-2019
Marssirumpusoiton puolella olen tutkinut seuraavien mestareiden työtä;
Ken Mazur, Mitch Markovich, Marty Hurley, John S Pratt, Arthur Cappio, Alan Abel, Frank Arsenault, Jay Tuomey, Bobby Thompson, Les Parks, Rick Beckham, Scott Johnson, Charlie Poole, Rob Carson, Rob Robinson, Gary Pagnozzi.
Nykyisin suurin yksittäinen innoittajani on klassinen musiikki. Jo vuosikausia kestänyt ja loputon tutkimukseni aiheen parissa on valtavan inspiroivaa; musiikin kuunteleminen laajasti eri säveltäjien kautta, lukemattomat kirjat aiheesta, teos-analyysit, jne… ja tietenkin kaikki se taide mikä sitä maailmaa on inspiroinut.
Symposion / Probleemi (Akseli Gallen-Kallela 1894)
